Facebook By Weblizar Powered By Weblizar

LSV-Tiedote 3/2016 ilmestynyt!

Uusin LSV-Tiedote 3/16 tullaan tällä viikolla postittamaan jäsenillemme. Tiedotteessa mm. Arkkiatri Risto Pelkosen haastattelu, LSV:n Intia-hankkeen tuloksien esittelyä ja kutsu LSV:n vuosikokoukseen 26.10

Tiedotteen voi lukea myös tästä.

 

http://www.lsv.fi/wp/wp-content/uploads/2016/09/LSVtiedote_2016nro3_v5_naytto.pdf

Lsv:n puheenjohtaja Kati Juva: Raivo rampauttaa -viha vie voimat

LSV:n puheenjohtaja Kati Juva kirjoittaa vihapuheesta Mielenterveysseuran lehdessä 1.8.2016:

Vihapuhe on viime aikoina levinnyt laajalle erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kohteena ovat niin maahanmuuttajat, seksuaali­vähemmistöt, heitä tukevat ihmiset ja järjestöt kuin poliitikot ja journalistitkin. Uhreissa se aiheuttaa paitsi avuttomuutta ja ahdistusta, myös itsesensuuria ja välttämiskäyttäytymistä.

Ovatko ihmiset tulleet hulluiksi? Saako netissä sanoa ihan mitä tahansa? Onko Suomeen ilmaantunut kaksi ääripäätä, jotka mätkivät toisiaan vihapuheella?

Tältä se voi näyttää, jos seuraa sosiaalisen median keskustelupalstoja ja lukee iltapäivälehtien lööppejä. Vihapuhe ja mitä hurjimmat väkivaltafantasiat leviävät kulovalkean tavoin. Jopa omalla nimellä kirjoitetaan, että turvapaikanhakijat joutavatkin kuolla pakkaseen tai toivotaan pakolaisia puolustavien naisten tulevan raiskatuksi.

On kuitenkin ilmeistä, ettei vihapuheen lisäksi ole olemassa mitään toista ”ääripäätä”. Toisella puolella ovat Punainen Risti, kirkot, tasavallan presidentti ja kaiken kaikkiaan me tolkun ihmiset. Mutta mistä vihapuhe oikein nousee? Ei tällaista ennen ollut, eihän?

Vihaa lietsottu ennenkin

Historiaa lukiessa voi kuitenkin todeta, että vihaa ja pelkoa on valitettavan usein käytetty eri kansanryhmiä ja heitä puolustavia kohtaan. Tunnetuin esimerkki on 1930-luvun juutalaisvastaisuus, joka ei suinkaan rajoittunut Natsi-Saksaan, vaikka saikin siellä hyytävimmät muotonsa. Yhdysvalloissa taas mustien oikeuksia puolustaneiden haukkumanimi oli niggerlover.

Myöskään vihaposti ei ole uusi ilmiö. Hannah Arendt, joka kirjoitti vuonna 1961 Eichmannin oikeudenkäynnistä kirjan Pahan arkipäiväisyys, sai runsaasti jopa väkivaltafantasioita sisältäviä haukkumakirjeitä todettuaan myös joidenkin juutalaisyhteisön johtajien myötäilleen natsien toimia.

Normaalisti ihmiset käyttäytyvät tolkullisesti toisiaan kohtaan, käyvät dialogia ja riitelevätkin, mutta ylläpitävät pääosin asiallista keskustelukulttuuria. Tämä on välttämätöntä normaalin toiminnan turvaamiseksi.  Jos aina sanoisimme mitä ajattelemme toisista, ei minkäänlainen yhteistyö olisi mahdollista. Työpaikoilla, naapurustossa ja järjestöissä on tultava toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Etsimme sitä mikä yhdistää ja toimimme yhteisten päämäärien eteen. Jos jatkuvasti haukkuisimme työtoverimme puhetyyliä, naapurimme pihakoristeita tai pelikumppanin poliittisia näkemyksiä, emme voisi toimia näiden ihmisten kanssa. Hyvät tavat ovat liima, joka pitää erilaisten ihmisten yhteisöjä kasassa.

Kasvoton kohtaaminen

Miksi sitten vihapuhe on viime aikoina riistäytynyt käsistä? Yksi syy on varmasti sosiaalisen median kasvottomuus. Kun vihapuheen kohdetta ei tunneta henkilökohtaisesti eikä tavata kasvokkain, on paljon helpompi heittää lokaa ja esittää väkivalta- ja raiskausfantasioita.

Kun kirjoittaa viestiä tai päivitystä, ei toinen ole välittömästi reagoimassa ilmeillään ja äänensävyllään. Kyse ei ole vastavuoroisesta kommunikaatiosta vaan joko yksipuolisesta tai vuorotellen tapahtuvasta viestittelystä.  Muistan itse tilanteen vuosien takaa, kun yritimme sisareni kanssa hoitaa yhtä hankalaa asiaa sähköpostilla. Viestit tulivat yhä kiukkuisemmiksi ja olimme lopulta kumpikin aivan raivoissamme. Onneksi hoksasimme siinä vaiheessa soittaa, ja asia selvisi ihan hyvin puhelimessa.

Myös tuntemattomien kesken on monesti käynyt niin, että kun vihapuhetta syytänyt on tavannut uhrinsa, on seurauksena ollut ainakin jonkinlaisen yhteisymmärrys ja anteeksipyyntö.

Eri asia on sitten se, että osa vihapuheesta liittyy selvästi masinoituihin kampanjoihin. Joitakin kuukausia sitten Punaisen Ristin työntekijät saivat äkillisen, uhkauksia ja väkivaltaisia seksuaalifantasioita sisältävän viharyöpyn niskaansa koskien SPR:n roolia turvapaikanhakijoiden majoituksissa. Myös joidenkin toimittajien ja poliitikkojen saama vihaposti on selvästi organisoitua. Tietyissä nettiryhmissä kehotetaan ajoittain viestittelemään sille tai tuolle ihmiselle milloin mistäkin ”väärästä” lausunnosta.

Seuraukset surullisia

Vihapuheella on kauaskantoiset seuraukset kohteelleen.  Vaikka olisi kuinka kokenut poliitikko, tuntuu tosi pahalta kohdata henkilökohtaista vihaa. Puhumattakaan uhkauksista, joista osa suuntautuu perheenjäseniin. Tällainen panee herkästi miettimään, mitä ja missä puhuu tai kirjoittaa seuraavaksi. On jo tiedossa, että moni journalisti, tutkija ja päättäjä on vähentänyt omalla nimellään kirjoittamista mediassa. Itsesensuuri vaikuttaa lehtimiehiin, maahanmuuton ja islamin tutkijat ovat mieluiten hissukseen ja poliitikotkin varovat sanojaan. Tämä on sekä surullista että hälyttävää, ja tähän vihapuheen levittäjät tietysti pyrkivätkin.

Huolestuttavaa on myös se, miten laaja-alaista vihapuhe on. Kohteena eivät suinkaan ole vain maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt sekä heihin myönteisesti (tai edes neutraalisti) suhtautuvat ihmiset. Myös esimerkiksi naisiin ja sukupuoliroolien kyseenalaistajiin kohdistuu runsaasti vihaa. Kun Emmi Nuorgam kritisoi Anttilan verkkokauppaa siitä, että tytöille ja pojille mainostettiin eri leluja, sai hän niskaansa nettiraivon, joka sisälsi myös väkivallalla uhkaamista.  Jopa sisustusblogeihin lähetetään vihapostia.

Sosiaalisen median lisäksi rasistinen huutelu on lisääntynyt myös kaduilla. Minulla on kaksi Etiopiasta adoptoitua nyt teini-ikäistä lasta. Vaikka n-sanaa oli silloin tällöin kuulunut aikaisemminkin, muuttui ilmapiiri kevään 2011 eduskuntavaalien myötä myös kaduilla. ”Maahanmuuttokriittiset” ehdokkaat ja sittemmin kansanedustajat saivat lausunnoillaan aikaan sen, että yhtäkkiä oli jotenkin sallittua haukkua erivärisiä ihmisiä julkisesti. Jopa töölöläisrouvat käskivät lapsiani lähtemään ”kotiin”.

Puuttuminen välttämätöntä

Aikuiset ihmiset – poliitikot, journalistit ja vähemmistöjen edustajatkin voivat ainakin periaatteessa ymmärtää, että vihapuhuja on huonosti käyttäytyvä ja väärässä. Lapsella ei välttämättä ole tätä kykyä. Siksi lapsiin kohdistuva vihapuhe on erityisen tuomittavaa. Vaikka itse puhe tai teksti olisi suunnattu aikuisille (kuten tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien kauhukuvitelmat sateenkaarilasten elämästä tai Terhi Kiemungin päivitys muslimilasten virpomisesta), ei tällaista pidä suvaita missään olosuhteissa. Puhumattakaan päin naamaa haukkumisesta.

Mutta ei vihapuhe tee puhujalleenkaan hyvää. Viha ja raivo ovat toki aitoja tunteita, joita ei tarvitse kieltää, mutta niiden käsittely yksin koneen ääressä vihapuhetta suoltamalla tai kadulla ihmisille huutamalla ei  paranna oloa. Taustalla on varmasti paljon kokemusta syrjäytymisestä ja siitä, ettei saa yhteiskunnassa ääntään kuuluviin. Monella menee huonosti, talous on tiukoilla eivätkä vanhat tutut toimintatavat enää toimi. Tässä tilanteessa on helppoa ja houkuttelevaa etsiä syyllisiä ja purkaa pahaa oloa muihin. Varsinkin jos saa omilta porukoiltaan tukea ja peukutuksia. Tämä ei kuitenkaan ole millään tavoin rakentavaa.

Vihapuheen vähentämiseksi on välttämätöntä, että me kaikki puutumme rasistiseen, seksistiseen tai muuhun raivoon missä ikinä sitä kohtaammekin. Netin vihasivustoille ei ehkä kannata mennä väittelemään, mutta omassa piirissä voi aina puuttua toisen sanomisiin ja todeta, että ”minusta tuo ei kyllä käy”. Julkisilla paikoilla tapahtuvaan huuteluun tulisi aina (oma turvallisuus huomioiden) puuttua. Erityisesti kun se suuntautuu lapsiin.  Näissä tilanteissa on usein tärkeämpää tukea uhria kuin haukkua vihapuhujaa.  Sen sijaan että alkaisi väittelyn huutelijan kanssa, voikin mennä uhrin luo ja sanoa, että on täysin eri mieltä haukkujan kanssa, tämä on täysin väärässä, ja voinko jotenkin auttaa.

Meidän pitää rakentaa uudelleen se yhteiskunta ja ilmapiiri, jossa hyvät tavat ja asiallinen käytös niin kaduilla kuin sosiaalisessa mediassa kuuluvat normaaliin kanssakäymiseen. Joka toisin toimii, on halveksittava ja väärässä. Puututaan vihapuheeseen, osoitetaan syvä paheksuntamme sen käyttäjille ja puolustetaan uhria aina ja kaikkialla.

Kirjoittaja Kati Juva on neurologian erikoislääkäri ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n puheenjohtaja. Hän on töissä HUS Psykiatriakeskuksessa ja on erikoistunut muistisairauksiin ja neuropsykiatriaan. Hän toimii aktiivisesti rauhanliikkeessä ja on kansainvälisen International Physicians for the Prevention of Nuclear War -järjestön yleiskokouksen puheenjohtaja. Juva toimii aktiivisesti myös Helsingin kunnallispolitiikassa. Hänellä on kaksi Etiopiasta adoptoitua lasta. Kuva: Pasi Salminen

Artikkeli löytyy myös täältä:

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/raivo-rampauttaa-%E2%80%93-viha-vie-voimat-0

LSV:n toimiston kesäaukioloajat

LSV:n toimisto on avoinna lähes koko kesän lukuunottamatta seuraavia jaksoja jolloin toimisto on kiinni: to 30.6 ja pe 1.7 sekä ma 18.7.-ti 26.7 välisen ajan.

Kesällä viestit kannattaa lähettää meille osoitteella toimisto@lsv.fi jolloin ne tavoittavat meidät parhaiten. Jos asiasi on kiireellinen voit soittaa toiminnanjohtaja Salla Nazarenkolle puh. +358 44 744 9030.

Toivotamme kaikille oikein rentouttavaa ja hyvää kesää!

13523994_10154230685218433_1631365365_o

 

LSV: Perheenyhdistämistä ei saa kiristää

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry yhtyy jo useiden järjestöjen esittämään huoleen perheenyhdistämisen tiukennuksista. Esityksessä perheenyhdistämisen toimeentuloedellytystä sovellettaisiin myös kansainvälistä suojelua saaviin, jos perheenyhdistämistä ei haeta kolmen kuukauden sisällä turvapaikkapäätöksen saamisesta. Useat eri tahot ovat arvioineet kolmen kuukauden hakuajan käytännössä liian lyhyeksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimukseen (60/1991) on kirjattu, ettei lasta tule erottaa vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti (artikla 9), ellei sen ole erikseen arvioitu olevan lapsen edun mukaista. Lasten oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti perheiden jälleenyhdistämiseen liittyvät hakemukset on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti (artikla 10).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2016 julkaisemassa Primääriperheestä erossaolo on yhteydessä somalialais- ja kurditaustaisten maahanmuuttaja-aikuisten hyvinvointiin ja kotoutumiseen Suomessa -artikkelissa viitataan useisiin tutkimuksiin, joiden mukaan ilman perhettään maahan muuttaneet kärsivät useammin psyykkisistä häiriöistä ja kotoutuvat huonommin perheestä eroamisen vuoksi. Tutkimusten mukaan lisääntyneen psyykkisen ja somaattisen oireilun on osoitettu liittyvän erityisesti huoleen kotimaahan jääneestä perheestä, ja erossaolon on arvioitu voivan aiheuttaa trauman kaltaisen kokemuksen jatkumista uudessa maassa. Perheestä erossaolon ja perheenyhdistämiseen liittyvien vaikeuksien aiheuttama huoli perheenjäsenistä on artikkelissa viitatun tutkimuksen mukaan todettu olevan tärkein pakolaisten kotoutumista vaikeuttava tekijä, joka näkyy lisääntyneinä työllistymisvaikeuksina sekä ongelmina koulutukseen osallistumisessa. THL:n oma tutkimus on yhteneväinen aiempien tutkimusten kanssa. Tutkimuksessa todettiin erityisesti kurditaustaisten maahanmuuttajien eron lapsuuden perheestään vaikuttavan maahanmuuttajan hyvinvointiin. Yhteys maahanmuuttajien kotoutumiseen ja lapsuuden perheestä erossa oloon näkyi tutkittujen kurdi- ja somalialaistaustaisten kotoutumisessa kun mittarina olivat yksinäisyys, kielitaito ja työttömyys.

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvun yhteydessä on alusta asti puheissa painotettu onnistuneen kotoutumisen merkitystä, niin humaanilta, yksilöiden terveyden ja hyvinvoinnin, kuin myös yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Nyt esitetyt lakiuudistukset vaikeuttaisivat kuitenkin tutkitusti tärkeää pakolaisten kotouttamisen muotoa, perheen yhdistämistä.

Perheestään erossa olevan pakolaisen voidaan olettaa maksavan yhteiskunnallemme huomattavasti enemmän lisääntyneen psyykkisen avuntarpeen, hitaamman kielenoppimisen ja työkyvyttömyyden vuoksi.

Perheenyhdistämisen estäminen näyttäytyykin epäinhimillisyyden lisäksi myös monilta muilta osin harkitsemattomana.

Julkisessa keskustelussa ovat niin poliitikot kuin viranomaiset kyseenalaistaneet turvapaikanhakijan oikeuden saada lapsia. Naisen fertiili-ikä ei ole loputon, eivätkä lapset synny usein ensi yrittämällä. Turvapaikanhakuprosessit voivat kestää vuosia. On kohtuutonta vaatia pidättäytymistä lapsensaannista, kun rinnalla on ihminen, jonka kanssa perheen haluaa perustaa. Viranomaisten sekaantumista ihmisten lisääntymisoikeuteen ei pidetä sivistysvaltiolle soveliaana toimintana.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, onko pakolaisella oikeus pakolais-statukseen, jos hän käy joskus päätöksen saatuaan kotimaassaan. Tutkimusten mukaan oleskeluluvan saaneet kokevat suurta huolta ja syyllisyyttä perheen jättämisestä kotimaahansa. Monien pakolaisten lähtömaissa perhekäsitys on laajempi, jopa merkityksellisempi kuin Suomessa. Lääkärin vastaanotollani pakolaisena tulleiden kanssa keskustellessani olen usein kuullut kotimaassa vierailun syyn olevan perheenjäsenen sairastuminen tai kuolema. Kotimaassaan vierailleiden pakolaisten avuntarve arvioidaan tarvittaessa uudelleen. Siten on kohtuutonta kyseenalaistaa pakolaisen pitkäaikainen turvattomuus asua maassa, jossa hän päättää vierailla lyhyen aikaa mahdollisesti erityistä tarkoitusta varten.

Toivomme tänään päättäjiltä Lastenoikeuksien yleissopimuksen mukaista, ihmisarvoa kunnioittavaa ja harkittua päätöksentekoa.

Emma Lommi, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

65 prosenttia, 9 euroa – sidonnaisuuskeskustelua on syytä jatkaa

Lääketeollisuus ry:n jäsenyritykset julkaisivat toukokuun lopussa 2016 ensi kertaa terveydenhuollon ammattilaisille maksamansa asiantuntijapalkkiot, matkakulut ja vastaavat etuudet. Huomioitavaa on, se että omissa tiedotteissaan Lääketeollisuus puhui ”tiedoista, jotka koskevat yhteistyötä”; sanaa ”taloudelliset sidonnaisuudet” ei tiedotteessa käytetty. Tietoinen ja ymmärrettävä viestintäkulma, joka kiinnittää huomion nimenomaan yhteistyöhön, joka on ilmiönä toki välttämätön.

Helsingin Sanomat tarttui asiaan pääkirjoituksessaan ihmetellen sitä, miksi vain 65 prosenttia etuuksia saaneista terveydenhuollon ammattilaisista antoi luvan nimensä julkistamiseen.

Itse en usko, että suurin ongelma on nimensä julkistaneiden tai julkistamatta jättämisen määrä. Moni suomalainen – muukin ammattilainen kuin lääkäri, ei mielellään kerro tulojaan – olivat ne sivu- tai päätuloja. Sitä paitsi tehdystä työstä on saatava palkkio. Huomion arvoinen olisi sekin prosentti lääkäreistä, joka ei tällaista yhteistyötä lainkaan tee; heitäkin on paljon.

Voisiko tutkimusrahoitusta avata?

Järjestelmä on kuitenkin vielä monestakin syystä epätäydellinen.

Ensinnäkin sidonnaisuusilmoitus sisältää lääkeyritysten yksittäisille lääkäreille maksamat koulutus- ja konsultointikustannukset sekä tietyt matkakulut. Tutkimusrahoitus sekä suuret institutionaaliset yhteistyösopimukset eivät ole julkisia. Lääketeollisuus ry ilmoitti sen jäsenyrityksien investoineen Suomeen viime vuonna 220 miljoonaa euroa. Tästä rahasta suurin osa kului tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä tuotantoon. Moni tutkijalääkäri saa siis lääkeyritykseltä palkkaa, mutta näitä summia ei julkisteta.

Lääketeollisuuden tuki lääketutkimukselle on itsessään tärkeä asia. Se mahdollistaa kliinisten lääketutkimusten tekemisen Suomessa, tuo lääketutkimukseen akateemista riippumattomuutta ja ylipäätään mahdollistaa uusien hoitojen kehittymisen. Myös lääkäreistä suuri osa suhtautuu siihen myönteisesti. Miksi se ei siis ole avoimempaa?

Ongelma järjestelmässä on myös siinä, että ilmoitusvelvollisuus koskee vain lääkkeitä. Laiteteollisuuden, IT-järjestelmämyyjien ja muiden tahojen harjoittama yhteistyö ei kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin laisinkaan.

Kolmas ongelma on tiedon hajanaisuus. Sitkeinkään kansalainen tuskin jaksaa käydä joka ikisen yrityksen, joita on Lääketeollisuus ry:n sivuilla linkattuna yli 30, sivuilla katsomassa pienellä präntättyjä tilastoja. Taulukot eivät ole yhdenmukaisia: joissakin edunsaajat ovat etunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, toisissa sukunimen, ja niin edelleen.

Vanha kunnon ”kahvikuppisääntö”

Sidonnaisuudesta puhuttaessa muistan joskus sanotun, että kupin kahvia voi nauttia jonkun muun piikkiin, mutta jo ilmainen lounas on sidonnaisuus.

Pikaisesti katsoen lääketeollisuuden edustajien sekä lääkäreiden tekemän yhteistyön summat eivät ole suurensuuria – yhdeksästä eurosta 19 000:een – viisinumeroinen luku on jo poikkeus. Toisaalta sama lääkäri on voinut tehdä yhteistyötä useamman lääkeyrityksen kanssa. Yhteistyötietoja ei löydy mistään yhdestä paikasta keskitetysti. Itse asiassa moni lääkäri kokee, että yhteistyötä pitää tehdä kaikkien, mieluiten kilpailevien, lääkeyritysten kanssa; silloin uskottavuus kärsii vähiten.

Lisäksi keskustelu siitä, miten ja missä vaikuttamista oikeasti tapahtuu, on edelleen vaillinaista. Me LSV:ssä muistutamme omassa esitteessämme ”Terve suhde lääketeollisuuteen”, että myös mainonta ja markkinointi vaikuttavat lääkäreihin. Tutkimuksissa on havaittu, että mitättömiltäkin tuntuvat lahjat – kuten logoilla varustetut kynät ja lehtiöt – vaikuttavat lääketieteen opiskelijoiden asenteisiin ja sittemmin heidän kirjoittamiinsa lääkkeisiin. Digiaikana yritykset osaavat käyttää myös algoritmejä ja suunnata lääkäreille kohdennettua mainontaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Jokaisella yhteiskunnassa toimivalla henkilöllä on sidonnaisuuksia. Lääkärien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten sidonnaisuuksien julkisuus ja jatkuva pohdiskelu on kuitenkin erityisen tärkeää, sillä harva potilas pystyy tekemään valistuneita päätöksiä lääkkeistä. Potilaan ja lääketeollisuuden paras eivät aina kohtaa. Oikeastaan onkin ironista, että lääkärien jatkokoulutus on niin vahvasti lääketeollisuuden varassa. Vanha ajatus prosenttiliikkeestä, jossa yksi prosentti sote-menoista budjetoitaisiin riippumattomaan jatkokoulutukseen, ei kuulosta huonolta.

Joka tapauksessa Lääketeollisuus ry:n ilmoitus on liike oikeaan suuntaan. Vähintäänkin se pitää huolen siitä, että kerran vuodessa asia nousee julkiseen tarkasteluun ja keskusteluun.

Sinä päivänä, kun nimensäkin antaa julki sata prosenttia, ollaan jo hyvässä tilanteessa.

Salla Nazarenko

Kirjoittaja on YTM, LSV:n toiminnanjohtaja ja Transparency Suomi ry:n hallituksen jäsen. Tämän bloggauksen tekoon osallistuivat LSV:n politiikkajaoston aktiivit.

LSV järjestää Oma Kapua- matkan Peruun – lue lisää ja osallistu elämäsi seikkailuun!

LSV järjestää Oma Kapua -matkan Peruun – lue lisää ja osallistu elämäsi seikkailuun!

Oma Kapua Peru -kampanjassa vapaaehtoiset keräävät varoja seksuaaliterveyden edistämiseen Perussa sekä kapuavat 4200 metrin korkeuteen vaelluksella Machu Picchulle. Haku Oma Kapua -tiimiin on auki!

Kapua kerää varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämällä maailman vuorille. Kapuamalla on kerätty vuodesta 2006 jo yli 600 000 euroa kehitysmaiden tukemiseksi lähes 200 vapaaehtoisen kapuajan voimin.

Oma Kapua Peru -tiimiin haetaan henkilöitä, joita yhdistää haave kiivetä vuorelle ja halu kerätä varoja seksuaaliterveyden edistämiseksi Perussa. Aiempaa vuorivaelluskokemusta ei tarvita.

Alkuperäistä matkustusajankohtaa myöhäistettiin kesältä marraskuulle suuremman osanoton mahdollistamiseksi. Oma Kapua Peru -tiimi matkaa marraskuussa 2016 Peruun tutustumaan LSV:n vetämään projektiin. Tämän jälkeen ryhmä vaeltaa Salcantay trekkiä pitkin Machu Picchulle. Vaelluksella liikutaan korkeimmillaan 4200 metrin korkeudessa. Kapuajat keräävät varoja ja tiedottavat kampanjasta Suomessa.

Ilmoittaudu mukaan Oma Kapua Peru -tiimiin 1.8.2016 mennessä sähköpostitse info@kapua.fi.

Mukaan voivat hakea kaikki täysi-ikäiset, kehitysmaiden tukemisesta kiinnostuneet henkilöt. Sinun ei tarvitse olla lääkäri hakeaksesi mukaan tiimiin. Kerro viestissä hieman itsestäsi, sekä siitä, miksi haluaisit olla osa Oma Kapua Peru -tiimiä. Valitsemme tiimin korkeintaan 15 Kapuajaa heti elokuun alussa, jonka jälkeen sovimme matkan tarkemman ajankohdan marraskuulle ja aloitamme varainhankinnan.

Oman keräystavoitteen voit asettaa itse, suositeltu minimitavoite on kuitenkin 1000 euroa. Kapuajat saavat oman keräyssivun sekä tuen ja materiaalit varainhankintaan. Ryhmään valitut saavat lisäksi henkilökohtaisen konkarikapuajan tuen. Konkarit ovat jo kerran Kapuan kokeneita, aiempiin hankkeisiin osallistuneita henkilöitä. Konkarit toimivat vertaistukena ja tukevat varainhankinnassa sekä matkaan valmistautumisessa.

Osallistujat maksavat matka- ja muut osallistumisesta aiheutuvat kulut itse. Osallistumismaksu Oma Kapua Peru -hankkeeseen on 124 euroa.

Lue lisää Kapuan verkkosivuilla ja tutustu myös Oma Kapua Peru -matkaohjelmaan. Oma Kapua Peru -matka maksetaan suoraan matkatoimistolle.

Lisätietoja hankkeesta:
Kapua: Suvi Aarnio, suvi@kapua.fi, p. 050 440 5534
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry: Helena Tikkanen, helena.tikkanen@lsv.fi
tai Mariia Karppinen, mariia.karppinen@lsv.fi

Kapua-nettiin

 

banneri

Lecture on Zika virus epidemic 14.6.

Aika/time: Ti/Tue 14.6.2016 klo/at 17.00-19.00

Paikka/place: Biomedicum 1, Haartmaninkatu 8, 00290 Helsinki

Luennot/lectures:

The Zika virus epidemic in Brazil

Marcos Dias, Professor at Oswaldo Cruz Foundation (Fiocruz), Rio de Janeiro, Brazil

Public health preparedness and response to Zika epidemic – Finnish perspective

Jussi Sane, Senior Researcher, Epidemiologist, The National Institute for Health and Welfare (THL)

Zika virus prolonged maternal viremia and isolation from fetal brain in congenital infection with severe fetal brain abnormalities

Olli Vapalahti, Professor of zoonotic virology, University of Helsinki

Tilaisuus on maksuton. No fee.

Tilaisuuden järjestävät David Livingstone –seura, Suomen Gynekologiyhdistys ry ja Lääkärin Sosiaalinen Vastuu. Tilaisuuden järjestämiseen on saatu Ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea.

Tästä tapahtuman Facebook-sivulle:

https://www.facebook.com/events/1127980250581427/

Zika-evening_DLS_PSR_SGY_2016-06-14

BLOGI: Monikanavarahoitus puretaan, ja hyvä niin

Merja Metsä-Heikkilä

9.6. 2016

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon rahat tulevat monesta lähteestä. Rahoittajia ovat kunnat ja valtio, kansalaiset verojen, vakuutus- sekä asiakasmaksujen välityksellä, työnantajat sekä yksityiset vakuutusyhtiöt.

Sote-uudistuksen yksi päämäärä on säästöjen lisäksi rahoituksen yksinkertaistaminen. Konkreettisimmin tämä näkyy kansalaisille muun muassa yksityisten lääkärikäyntien ja tutkimusten Kela-korvausten poistamisena. Tämä on herättänyt kansalaisten keskuudessa vilkkaan keskustelun, josta ei ole puuttunut väärinkäsityksiä. Matkakorvausten ja lääkehoidon korvausten järjestäminen on vielä selvittämättä.

Mitä vikaa Kela-korvauksissa?

Kela on korvannut asiakasmaksun palautuksena pienen osan yksityisistä terveydenhuoltopalveluista kuten lääkärinpalkkioista ja laboratorio- ja muista tutkimuksista. Esimerkiksi lääkärikäynnin korvaus on vuosien saatossa kutistunut niin, että se vastaa suuruudeltaan käytännössä enää suunnilleen yksityisen lääkäriaseman perimää toimistomaksua.

Vaikka korvaus yksittäiselle potilaalle on pieni, yksityisten lääkärikäyntien volyymi on niin suuri, että rahasummalla on merkitystä kansantaloudelle. Maksaja – tässä tapauksessa Kela – ei myöskään juuri mitenkään pääse valvomaan, miten tuo rahasumma käytetään. Asiakas on vapaa hakeutumaan esimerkiksi erikoislääkärille, vaikka vaiva hoituisi yleislääkärinkin vastaanotolla ja lisäksi yksityislääkäri voi määrätä tutkimuksia, joiden välttämättömyyttä kukaan ei voi valvoa. Potilas kokee olevansa ”maksava asiakas” ja siten oikeutettu toivomiinsa tutkimuksiin.

Yksityisen terveydenhuollon maksut ovat tasaisesti nousseet viime vuosina. Yhden laboratoriotutkimuksen hinta potilaalle yksityisen lääkärikeskuksen laboratoriossa voi olla jopa viisinkertainen vaikkapa julkisen sairaalan vastaavan kokeen kuntalaskutushintaan verrattuna. Jos erikoislääkärin käyntipalkkio on 80 euroa ja lääkärikeskuksen toimistomaksu 15 euroa, on selvää, että yksityiset palvelut eivät juuri ole vähävaraisten käytettävissä kuin poikkeustapauksissa.

Tarvitaan palvelulupauksen selkeyttämistä

Mats Brommelsin johtama sote-uudistusta pohtinut työryhmä esittää monikanavarahoituksen purkamista, joskin tapa, jolla millä Kelan jakamat etuudet mahdollisesti integroidaan muuhun sosiaali- ja terveydenhuoltoon, jää epäselväksi. Lakisääteisen työterveyshuollon – johon sairaanhoito ei sisälly – työryhmä jättäisi rahoituksen osalta ennalleen mutta huomauttaa, että työterveyshuollon toimintaa tulisi palauttaa enemmän ennaltaehkäiseväksi.

Monikanavarahoituksen purkaminen on askel kansalaisten tasa-arvon suuntaan ja siten kannatettavaa. Asiaan liittyy kuitenkin monia kysymyksiä ja ratkaisua vaativia kohtia. Tähän saakka julkinen terveydenhuolto on tarjonnut yleislääkärin palvelut terveyskeskuksissa ja erikoislääkärin palvelut pääosin sairaaloissa. Niinpä perusterveydenhuollosta erikoislääkärin konsultaatioon pääsy on ollut lähetekäytännön ja jonojen vuoksi hidasta ja byrokraattista. Perusterveydenhuollossa ei ole juuri ollut tarjolla erikoislääkäreiden palveluja, mutta yksityiset lääkärikeskukset sen sijaan tarjoavat laajasti lähes kaikkien erikoisalojen vastaanottoja.

Avoterveydenhuollon lääkärikäynneistä jo kolmasosa toteutetaan yksityisesti. Joukossa on runsaasti käyntejä, joita ei voi pitää terveyden ylläpitämisen tai edistämisen kannalta välttämättöminä tai edes tarpeellisina, mutta kaikkien tarpeellisten käyntien yhtäkkinen siirtäminen julkisiksi palveluiksi ei ole realistista.

Terveydenhuollon osalta sote-uudistus edellyttää tarkkaa pohdintaa siitä, mitä palveluja kansalaisille tuotetaan julkisin varoin, toisin sanoen palvelulupauksen selkiinnyttämistä. Yksityisten erikoislääkäripalvelujen käyttö on myös yleistä ja uudistuksen yhteydessä olisikin viisasta pohtia, voisiko joidenkin keskeisten erikoisalojen palveluja tarjota myös julkisessa perusterveydenhuollossa konsultaatiopalveluina. Mikäli tähän päädytään, joudutaan pohtimaan, palkataanko terveyskeskuksiin esimerkiksi osa-aikaisia erikoislääkäreitä vai toteutetaanko palvelu maksusitoumuksella.

Täysin yksityisetkään palvelut eivät katoa

Yksityinen sektori ei häviä Kela-korvausten lakattuakaan. Osa potilaista tulee käyttämään edelleen yksityisia palveluja ja maksaa sen omasta pussistaan. Maksukykyisille se ei ole ongelma ja ero entiseen Kela-korvattuun hintaan on melko pieni. Myös sairauskuluvakuutukset tulevat lisääntymään, tämä on nähty jo lasten kohdalla. Terveydenhuollon epätasa-arvo ei siis katoa sote-uudistuksen myötä. Perusterveydenhuollon resurssiongelmat ovat ruokkineet vuosikausia yksityisen terveydenhuollon kasvua ja opettaneet kansalaiset käyttämään näitä palveluja. Välttämätöntä kuitenkin on, että uudistus takaa kaikille kansalaisille julkiset, riittävät, laadukkaat ja helposti saavutettavat avoterveydenhuollon palvelut kohtuukustannuksin. Aika näyttää, miten tämä toteutuu.

Kirjoittaja on LT, naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri sekä LSV:n varapuheenjohtaja.

 

Whitetail for LSV-hyväntekeväisyysmyyntitapahtuma 20.6.

Tervetuloa eettisiä ja ekologisia vaatemallistoja valmistavan Whitetailin ja LSV:n yhteiseen hyväntekeväisyysmyyntitapahtumaan tänään ma 20.6 klo 17:30 Kahvila Tyyniin Töölönlahdelle! Myynnissä Whitetailin SS16 ja Basics malliston tuotteita alennetuin hinnoin. Whitetail lahjoittaa 10 % myynnistään LSV:n hankkeisiin.

Tule mukaan tekemään löytöjä ja tukemaan terveyttä edistävää työtä!

Tästä tapahtuman Facebook-sivulle:
https://www.facebook.com/events/237360899970717/

Kahvila Tyyni, Helsinginkatu 54, Töölönlahti.

Lisätietoa Whitetailin tuotteista: http://www.whitetail.luxury/

 

13316998_1744464929175013_3837296028752218801_o