Taustatietoa Angolasta

Väestö: noin 16 milj
Luonnonrikkaudet: öljyä, timantteja, rautaa, kultaa....
Hyvät maanviljelyolosuhteet ja kalavedet
Lukutaito: noin 67 % aikuisista
Lapsikuolleisuus (< 5 v.). noin 15 %
Äitiyskuolleisuus: noin 1,7 %
Lapsia keskimäärin / nainen: 6
HIV / AIDS esiintyvyys: noin 4 % fertiili-ikäisistä

Lähihistoria:

Portugalin siirtomaa itsenäistymiseensä 1975 asti
Sotatilanne eri muodoissa v. 2002 asti:
Ensin vapautustaistelu, jonka voitti MPLA (Movimento Popular de Libertação de Angola)
Etelä-Afrikan hyökkäyssota ja Angolan eteläosan miehitys v.1988 asti yhteistyössä angolalaisen UNITA-nimisen kapinaliikkeen kanssa.
1992 alkaen UNITA:n jatkama sisällissota, alussa USA:sta, myöhemmin Zairesta saadun tuen
turvin.
Sodan päättyminen UNITAn johtajan Jonas Savimbin kaaduttua v. 2002.
Monipuoluevaalit 1992: MPLA voitti lähinnä sosiaalidemokraattisella puolueohjelmalla
Seuraavat vaalit suunnitteilla v:lle 2008
Suuri jälleenrakennusohjelma käynnistynyt yhteistyössä Kiinan kanssa

Angolan itsenäistyminen oli vaikeata. Maassa oli, ja on edelleenkin, aivan riittämätön tuotanto- ja hallintokoneisto. Portugali jätti jälkeensä alikehittyneen maan ja valtaosa sekä portugalilaisesta että angolalaisesta eliitistä pakeni maan itsenäistyessä. Merkittävä osa aineellisista ja henkilöresursseista jouduttiin käyttämään puolustussotaan. Pahimmillaan vastavalmistuneista lääkäreistä 2/3 meni suoraan puolustusvoimien palvelukseen.

Huomattativien luonnonrikkauksien vuoksi Angolan itsenäistyminen ja jatkosota olivat erityisen vaikeita. Niistä eivät ensin Portugali, sittemmin Etelä-Afrikka ja USA, hevin halunneet luopua. Etelä-Afrikan käymän Angolan vastaisen sodan syynä oli myös se, että itsenäinen Angola tarjosi turvaa eteläafrikkalaisille ja namibialaisille pakolaisille, niin ANC:n ja SWAPO:n vapautustaistelijoille kuin siviileillekin. Lisäksi tärkeä Angolan vastaisen sodan syy oli Angolan yritys rakentaa maahan sosialismia. Vuonna 1988 Etelä-Afrikan armeijan jouduttua perääntymään Kaakkois-Angolassa aloitettiin rauhanneuvottelut, joiden tuloksena oli Etelä-Afrikan vetäytyminen Angolasta ja itsenäisyyden myöntäminen Namibialle. Vastapainoksi Angola kotiutti itsenäisyydestä lähtien maan hallitusta tukeneet kuubalaiset sotilaat ja siviiliasiantuntijat, joista valtaosa oli lääkäreitä.

Sisäisenä vihollisena oli Etelä-Afrikan, USA:n ja Zairen tukema kapinaliike UNITA, jonka kanssa sovittiin maan ensimmäisten monipuoluevaalien järjestämisestä YK:n valvonnan alla v. 1992. Hävittyään sekä eduskunta- että presidenttivaalit UNITA käynnisti sotatoimet uudelleen YK:n rauhanturvajoukkojen katsoessa voimattomina vierestä. Sota päättyi vasta v. 2002 kun Angolan armeija ja joukko UNITA:n rivit jättäneitä päälliköitä tappoivat kapinajohtaja Savimbin. Siitä lähtien on Angolassa vallinnut rauhaa, aivan pohjoisinta Cabindan kaistaletta lukuunottamatta, missä hallitus ja paikalliset vapautusliikkeet vielä kiistelevät runsaat öljyvarat omaavan alueen tulevaisuudesta.
Sodan jälkeen rauha on taattu ottamalla UNITAn johtajat maan hallitukseen, sotilaat armeijaan ja poliisiin, liikkeen siviilijäsenet sairaanhoitajiksi, opettajiksi, maanviljelijöiksi..... Prosessissa hallitus hyväksyi UNITAn ilmoittamat työtodistukset siihen kuuluvine palkkatasoineen. Tämä johti siihen, että UNITAsta tulleet sairaanhoitajat ovat yleensä paremmin palkattuja vaikkakin selvästi ammatti-taidottomampia kuin hallituksen alueella aina työskennelleet. Tilanne saattaa paikoitellen laskea sairaanhoidon tasoa ja herättää närää henkilöstön sisällä, mutta kaikki näyttävät hyväksyvän tilanteen rauhan turvaamisen hintana.

Sodanjälkeinen Angola tarvitsee jälleenrakennusta kaikilla aloilla. Katsoessaan Kansainvälisen Valuuttarahaston ehdot jälleenrakennuslainojen myöntämiseksi liian koviksi, hallitus kääntyi partneria etsiessään Kiinan puoleen. Kiinan myöntämät lainat voidaan maksaa takaisin öljyllä, ja näin hallitus on voinut käynnistää kunnianhimoisen jälleenrakennusohjelman. On päästy rakentamaan kouluja, sairaaloita ja teitä, luomaan laajakaista- ja kännykkäverkostoa, eri alojen tuotannolle on myönnetty lainoja ja on saatu ulkomaalaisia investointeja.Angolan talouskasvu on tällä hetkellä Afrikan nopeimpia, mutta poliittinen kamppailu resurssien jaosta ja korruptiota vastaan on vasta alkamassa. Poliittisia puolueita on jo kirjava joukko ja maahan on syntynyt aktiivisia kansalaisjärjestöjä ajamaan erilaisia ihmisoikeuskysymyksiä. Hyvin tärkeät tämän suhteen ovat seuraavat vaalit, ensimmäiset vuoden 1992 jälkeen. Näiltä näkymin ne järjestetään vuoden 2008 lopussa, kun maan päätieverkosto lasketaan olevan kunnostettu.

TUE PROJEKTIA

Tili: 800019 - 1181876, Angola-viite 1575