LSV:n kohdealueiden konfliktit

Nepalin sisällissota

Nepalissa on ollut sotia ja poliittisesti epävakaita vaiheita jo aikaisempina vuosisatoina. Selkeimmin nyky-yhteiskuntaan vaikuttava konflikti on vuosina 1996–2006 käyty sisällissota, joka alkoi maolaisen kommunistipuoleen vastarinnasta monarkiaa vastaan. Sodassa oli monia dramaattisia vaiheita, kuten kuningasperheen surma vuonna 2001. Yhteensä arviolta 13 000 nepalilaista kuoli sisällissodassa. Lisäksi monet vammautuivat ja kiduttaminen sekä katoamiset olivat tavallisia. Tuhannet joutuivat muuttamaan pois kotoaan. Hallitus ja maolaiskapinalliset pääsivät rauhansopimukseen vuonna 2006 ja Nepalista tuli tasavalta. Poliittinen tilanne on ollut sen jälkeenkin epävakaa ja vuoteen 2015 asti voimassa oli vain väliaikainen perustuslaki. Levottomuuksia on ollut ajoittain edelleen.

Sota ja sen jälkeen jatkunut poliittinen epävakaus ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Nepal on yksi maailman köyhimmistä ja korruptoituneimmista maista. Neljäsosa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja lukutaidottomuus on edelleen yleistä. Ulkomaiset avustukset ovat valtiolle tärkeitä. Yksi keskeinen tulonlähde ovat ulkomailla työskentelevien nepalilaisten rahalähetykset. Usein nämä työntekijät kuitenkin työskentelevät erittäin huonoissa olosuhteissa ja heidän perheidensä tilanne Nepalissa on vaikea.

Vaikka Nepalissa tapahtui sodan aikanakin myönteistä kehitystä esimerkiksi äitiys- ja lapsikuolleisuuden osalta, aiheutti sota suoraan tai epäsuorasti paljon etenkin psyykkisiä ongelmia ja vaikeutti tiettyjen haavoittuvien ryhmien, kuten naisten, vammaisten ja mielenterveysongelmista kärsivien tilannetta. Väkivaltaisuuksiin eri tavoin esimerkiksi lapsisotilaina osallistuneet ovat erityisen tuen tarpeessa oleva ryhmä. Masennus, ahdistuneisuus ja traumaperäiset oireet ovat yleisimpiä sodasta eniten kärsineillä alueilla. Luotettavaa tilastotietoa on rajallisesti saatavilla, mutta monien lähteiden mukaan itsemurhien määrä on kasvussa. Päihdeongelmat ovat tavallisia. Mielenterveysongelmiin liittyvät kielteiset käsitykset vaikeuttavat näistä kärsivien asemaa ja hoitoon hakeutumista.

Nepalin julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on selkeä porrastus aina kylätason pienimmistä terveysasemista erikokoisiin sairaaloihin. Heikot taloudelliset resurssit, työntekijöiden matala koulutustaso, korkeimmin koulutettujen ammattilaisten maastamuutto sekä heikko hallinto vaikuttavat kuitenkin siihen, että terveydenhuolto toimii tehottomasti eikä kaikilla kansalaisilla ole pääsyä edes peruspalveluihin. Yksityisiä palveluita on tarjolla, mutta näiden saatavuus on julkisiakin palveluita epätasaisempaa. Mielenterveyspalvelut ovat useimmissa maakunnissa olemattomat.

Nepalissa lasten kuuloa tai näköä ei tällä hetkellä seulota rutiinisti ja yleinen tietoisuus kuulon ja näön terveydestä on heikkoa. Perinteiset uskomukset ja hoitomuodot voivat olla kuulolle tai näölle haitallisia. Yleistä tietoutta helposti ehkäistävistä taudeista, kuten A-vitamiinin puutoksesta, ei ole. Vammaisuuteen maassa liittyy edelleen suuri stigma ja vaikka suurin osa nepalilaisista lapsista aloittaa nykyisin koulun, näkö- ja kuulovammaiset lapset jäävät edelleen vaille koulutusta ja ovat suuressa syrjäytymisriskissä. Lisäksi nämä lapset ovat suuremmassa riskissä joutua väkivallan uhreiksi. Etelä-Nepalissa Terain alueella koulua käymättömien lasten osuus on suuri koko Nepalin mittakaavassa ja väestö on köyhää.

LSV:lla on Nepalissa kaksi hanketta. Vuonna 2012 alkaneessa mielenterveyshankkeessa kehitetään sodasta pahoin kärsineen Dangin maakunnan mielenterveyspalveluita. Vuonna 2017 alkanut erityislapsihanke taas keskittyy Baran maakuntaan köyhällä Terain alueella.

Somalia

LSV on tehnyt tuberkuloosin vastaista työtä sodan runtelemassa Somaliassa jo kymmenen vuoden ajan. Maan asukkaat ovat kärsineet sissisodista, sisällissodasta ja anarkiasta yhtäjaksoisesti jo lähes 30 vuotta. Pohjimmiltaan sota ja epävakaus Somaliassa johtuvat ns. klaanien valtataistelusta ja kamppailusta niukoista luonnonvaroista.

Varsinkin sodan alkuaikoina suuri osa terveydenhuollon infrastruktuurista tuhoutui. Samalla osa terveydenhuollon ammattilaisista joutui pakenemaan maasta. Sodan seurauksena maasta on tullut niin kutsuttu epäonnistunut valtio, jossa ei ole toimivaa keskushallintoa. Samalla valtion talous on romahtanut, eikä terveydenhuoltopalveluja ole ollut juuri saatavilla, eikä infrastruktuuria ole korjattu. Usein vain varakkailla ihmisillä on mahdollisuus päästä yksityislääkärin vastaanotolle.

Tänä päivänä maan sisällä on kuitenkin alueellisia eroja. Erilaisten sotaherrojen ja sissiryhmien väkivalta tai sillä uhkaaminen on yleisempää maan eteläosissa, kun taas maan pohjoisosassa sijaitsevassa Somalimaassa on verrattain rauhallista. Tosin Somalimaassakin monet ihmiset kärsivät sodan seurauksista edelleen asumalla pakolaisleireissä maan sisäisinä pakolaisina.

Sodan ja anarkian vuoksi tuberkuloosin vastainen työ on ollut hidasta ja vaikeaa. Tuberkuloosi, sodat ja köyhyys ovat usein suoraan verrannollisia. Mitä enemmän maassa on epävakautta, sitä laajempi on tuberkuloosiepidemia. Tuberkuloosin torjuminen onnistuisi paremmin, jos maassa olisi yksi viranomaisjohtoinen kansallinen tuberkuloosiohjelma. Valtion voimattomuuden vuoksi tässä ei olla onnistuttu, vaan työtä ovat tehneet etenkin järjestöt ulkomaisella tuella. Tämän lisäksi jotkut yksityiset apteekit ja klinikat hoitavat tuberkuloosipotilaita, mutta riskinä on, että lääkitys tai lääkkeet eivät ole oikeita. Muun muassa näistä syistä myös resistenttien kantojen määrä näyttäisi yleistyvän.

LSV:n tuberkuloosihankkeen hyödynsaajat asuvat Mogadishussa ja maan pohjoisosassa sijaitsevassa Hargeisassa. Tarkkaa tilastoa ei ole, mutta arviolta yli puolet potilaista on maan sisäisiä pakolaisia. Järjestö on vuosittain rekisteröinyt noin tuhat tapausta kahdella klinikallaan.

Osallistumalla TPM-kampanjaan tuet myös tuberkuloosin torjumista näissä äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.

Tansania

Tansanian valtion alueella ei ole käyty varsinaisia sotia muutamaan vuosikymmeneen. Tansania on kuitenkin jo vuosia toiminut eräänlaisena pakolaiskeskuksena muiden itäisen ja keskisen Afrikan maiden sotia pakoon lähteneille. Maahan on saapunut pakolaisia etenkin Kongon Demokraattisesta Tasavallasta, Burundista ja Ruandasta.

Esimerkiksi Burundista on viimeisen vuoden aikana paennut yli 200 000 ihmistä, joista suurin osa on saapunut Tansaniaan. Maassa on muun muassa maailman kolmanneksi suurin pakolaisleiri: Nyarugusu. Siellä asuu arvioiden mukaan noin 140 000 pakolaista lähinnä Burundista. Alkujaan leiri oli suunniteltu vain noin 50 000 ihmiselle.

Terveyteen liittyvä tilastot ja terveydenhuollon tilanne ovat maassa yleisesti ottaen heikkoja. Erityisesti pakolaisleireillä on pulaa ruuasta, läheskään kaikilla ei ole pääsyä terveydenhuollon piiriin ja samalla koleran ja HIV/AIDS:n kaltaiset taudit ovat yleisiä.

Naisten kohtaamat terveysongelmat liittyvät usein lisääntymisterveyteen. Tansaniassa äitikuolleisuus on ollut erittäin yleistä ja maa on ollut usein tilastojen kärkipäässä, mutta kuten monissa maissa, myös Tansaniassa äitikuolleisuutta on saatu jonkin verran laskettua. Alueellisia eroja on kuitenkin huomattavasti, eikä tarkkoja tilastoja pakolaisleireiltä ole saatavilla.

Sukupuolittuneen väkivallan osalta viralliset tilastot eivät myöskään ole täysin luotettavia, sillä osa naisista ei tiedä kuinka tapauksista voisi raportoida tai heillä ei ole varaa nostaa syytettä. Vaikka esimerkiksi lapsiavioliittojen, raiskausten ja naisten sukupuolielinten silpomisen osalta tilanne on hieman parempi naapurimaihin verrattuna, työsarkaa sukupuolittuneen väkivallan estämiseksi riittää sekä pakolaisleireillä että laajemmalti tansanialaisessa yhteiskunnassa. LSV:n hanke pyrkii tiedottamaan ongelmasta ja samalla voimaannuttamaan naisia. Tämä hanke on kulttuurin kehitysyhteistyötä ja tehdään yhteistyössä taiteilijan kanssa.